Nokkosen kerääminen
Nokkosta (Urtica dioica) ei juuri tarvitse etsiä – se kasvaa yleisesti pihoilla, pellonreunoilla ja metsänlaidassa, ja sen tunnistaa helposti sahanteräisistä lehdistään ja polttavista karvoistaan.
Nokkonen on yksi aikaisimmin keväällä kerättävistä luonnonyrteistä; satokausi alkaa heti kasvukauden alussa. Nokkonen on myös yksi monikäyttöisimmistä ja hyödyllisimmistä luonnonyrteistämme; sitä voi käyttää monin tavoin ravintona ja kauneudenhoidossa.
Paras aika nokkosen keräämiseen on keväällä, kun kasvit ovat vielä nuoria ja noin 10–20 cm pituisia. Tällöin lehtien ravintoainepitoisuus on huipussaan. Kerää nokkosta puhtaista paikoista, kuten kaukana vilkkaista teistä tai koiranulkoilutusalueista.
Kaikista suurimmat ja tummanvihreät nokkoset kasvavat ravinteikkailla ja typpipitoisilla paikoilla esimerkiksi avokompostien tai ulkohuussien reunoilla tai lannoitettujen peltojen reunamilla. Jätä nämä nokkoset keräämättä, koska niissä on runsaasti nitraattia. Iholle nitraatti ei ole haitallinen, toisin kuin jos nitraattipitoista nokkosta nauttii usein suuria määriä sisäisesti. Kosmetiikkaan kerättävät kasvit kannattaa kuitenkin myös kerätä puhtailta paikoilta, ja nitraattipitoiset paikat eivät välttämättä ole näitä paikkoja.
Kun keräät nokkosta, käytä käsineitä ja saksia. Älä tunge nokkosta tiivisti muovipussiin, vaan käytä keruuastiana koria, laatikkoa tai miksei sankoakin, johon asettelet nokkoset ilmavasti. Kerää 10-20 cm pitkiä uusia versoja. Voit myös napsaista suuremmista nokkosista latvukset tai muutaman ylimmän lehtiparin. Kerää vain ehjiä ja terveitä kasveja. Nuorissa nokkosissa on vähemmän nitraattia kuin vanhoissa kasveissa ja poltinkarvat ovat hennommat tai niitä ei vielä juuri ole.
Nokkosta voit kerätä koko kesän ajan, mutta vanhemmista kasveista kannattaa hyödyntää vain lehdet – paksut varret voivat olla puutuneita ja alemmat lehdet reikäisiä. Voit myös niittää pitkäksi kasvaneen nokkospöheikön ja hyödyntää uusia versoja pitkin kesää.
Nokkosen voi sekoittaa valko- tai punapeippiin, joilla ei kuitenkaan ole poltinkarvoja. Kumpiakin niistä voit käyttää sekä ravintona että ihonhoidossa.
Nokkosesta on hyödynnettävissä nuoret versot, lehdet ja siemenet. Kasvissa on runsaasti vaikuttavia aineita, esimerkiksi A-, B-, C- ja K-vitamiinia, ubikinonia, valkuais- ja hivenaineita, parkkihappoja; Siemenissä E-vitamiinia ja rasvahappoja ja juurissa karotenoideja ja hiilihydraatteja.
Nokkosen käsittely
Kuivaa nokkonen heti keruun jälkeen ilmavassa ja varjoisassa paikassa tai kasvikuivurissa. Kuivurissa nokkoselle riittää +35-40 asteen kuivauslämpö. Nokkosista voit tehdä myös kimppuja, jotka solmit narulla varresta yhteen. Ripusta kimput roikkumaan alaspäin kuivaan, valolta suojattuun paikkaan, jossa ilma vaihtuu. Kasvi on riittävän kuiva silloin kun se ei enää taivu, vaan rasahtaa poikki sekä lehdistä että varresta.
Säilytä kuivattua nokkosta valolta suojatussa paikassa, joko paperipussissa tai lasipurkissa. Paperipussissa kuivattu kasvi saattaa ottaa itseensä ilmankosteutta, joten se ei säily yhtä rasahtavan kuivana kuin ilmatiiviissä purkissa. Se on silti käyttökelpoinen. Ilmankosteutta ottaneesta kasvista ei kuitenkaan saa välttämättä hienojakoista puuteria esim. kuivashampooseen tai kasvonaamioon. Kuivattu kasvi säilyy 1-2 vuotta.
Nokkonen säilyy parhaiten kuivattuna tai pakastettuna. Siitä kannattaa tehdä joko vesi- tai alkoholi-vesiuutos.
Nokkonen kauneudenhoidossa
Nokkonen sopii sekä hiusten että ihon hoitoon. Se käy akneen taipuvaiselle, rasvaiselle, väsyneelle ja ikääntyvälle iholle sekä päänahan hilseilyä vähentämään ja rasvaisuutta tasapainottamaan.
Lehdistä valmistetulla uutteella on tulehdusta ehkäisevää ominaisuutta, joka auttaa rauhoittamaan ja lievittämään ärtynyttä ihoa, joten se on hyvä ainesosa herkälle tai akneen taipuvaiselle iholle.
Nokkosuutteiden mahdollinen ikääntymistä hidastava vaikutus johtuu ensisijaisesti niiden antioksidanttisuudesta. Ursolihappo hidastaa elastaasia ja kollagenaasia – entsyymitoimintoja – jotka ikääntymisen myötä hajottavat dermiksessä sijaitsevia ihoa kimmoisana ylläpitäviä elastiini- ja kollageenisäikeitä. Ursolihappoa on pääasiassa nokkosen juurissa.
Kosmetiikassa nokkosen versoja ja niistä puristettua nestettä, hauduketta tai uutetta tai kuivatusta kasvista tehtyä jauhetta käytetään lisäämään pintaverenkiertoa, virkistämään, vahvistamaan ja puhdistamaan ihoa sekä vähentämään turvotusta.
- Voit käyttää nokkoshauduketta tai -uutetta emulsiovoiteessa kasvoille tai vartalolle.
- Voit valmistaa siitä kasvoveden.
- Nokkosta käytetään paljon palashampoon valmistuksessa yrttihaudukkeessa.
- Nokkonen sopii hienoksi jauhettuna myös helppoon kuivashampooseen. Katso nokkoskuivashampoon ohje Vihreän ilon YouTubesta.
- Kuivatuista tai tuoreista nokkosista voit tehdä turvotusta helpottavan jalkakylvyn.
- Nokkosjauhetta voi lisätä pienen määrän saven joukkoon ja tehdä ihoa virkistävän kasvonaamion.
- Keskitummille, tummille tai punaisille hiuksille nokkosesta kannattaa valmistaa hiushuuhde tai -suihke, johon on ohje alla. Täysin vaaleita hiuksia nokkoshuuhde saattaa värjätä lievästi vihertäväksi. Vaaleahiuksisen kannattaakin valmistaa vastaava huuhde kehäkukasta tai kamomillasta.
Ohje: Helppo hiushuuhde nokkosesta tummille hiuksille
Nokkoshuuhde tuo hiuksiin pehmeyttä ja kammattavuutta, vähentää päänahan kutinaa ja hilsettä sekä rauhoittaa hiuspohjaa. Rasvoittuville hiuksille nokkoshuuhde on erinomainen, koska se tasapainottaa päänahan talintuotantoa.
Nokkosen vesiliukoiset aktiiviaineet ravitsevat päänahan ihoa ja verenkierron tehostuminen tukee hiustuppien hyvinvointia. Näin nokkoshuuhde saattaa tehostaa hiustenkasvua.
Yksinkertaisimmillaan hiushuuhteena toimii nokkosesta tehty hauduke eli “nokkostee”. Valmista se kiehauttamalla vesi ja lisää tuoreet tai kuivatut nokkoset +70 asteiseen veteen noin 30 minuutiksi kannen alle hautumaan. Sekoittele välillä lusikalla. Siivilöi neste lopuksi. Tässä voit käyttää apuna keittiösiivilää, teesiivilää, suodatinpussia tai elintarvikeharsoa.
Voit lisätä haudukkeeseen omenaviinietikkaa, joka tuo hiuksiin kiiltoa, koska etikka sulkee “hiussuomuja” ja rauhoittaa happamuudellaan päänahkaa. Omenaviinietikka tuo huuhteeseen ja hiuksiin kirpeän etikkaisen tuoksun, joka kuitenkin haihtuu hiuksista nopeasti.
Säilytä huuhde jääkaapissa ja käytä viikon kuluessa. Jos haluat huuhteelle pidemmän säilyvyysajan, lisää säilöntäainetta. Tällöin voit säilyttää huuhteen huoneenlämmössä.
Nokkoshaudukkeen ohje
- Vettä: 6 dl*
- Nokkosia (joko lehdet tai varsien kanssa): 1 rkl (30 ml) kuivattuna tai 2 rkl (60 ml) tuoretta kasvia.
- 0,5 dl omenaviinietikkaa
- 5 ml Geogard Cosgard 221 -säilöntäainetta
Hiushuuhteen käyttö
*Vettä haihtuu kiehauttamisessa ja sitä imeytyy erityisesti kuivattuihin kasveihin. Siksi vettä kannattaa varata enemmän kuin hiushuuhteeseen tarvitaan.
Hauska tietää!
Pieninä määrinä nokkosen polttavaa vaikutusta on käytetty perinteisesti vilkastuttamaan verenkiertoa “urtikaatiolla”, jossa nokkosella on piiskattu ihoa reuman tai nivelkipujen hoidossa.
Poltinkarvat tuhoutuvat kuivatessa, uuttaessa tai kuumennuksessa.
