Pakkausmerkinnät
Pakkausmerkintöjen laatiminen
Pakollisista merkinnöistä kosmetiikkapakkauksissa määritetään EU:n kosmetiikka-asetuksen 19 artiklassa.
Osa merkinnöistä on oltava käyttöpakkauksessa, esimerkiksi tuubissa tai purkissa, ja mahdollisessa ulkopakkauksessa, esimerkiksi pahvisessa laatikossa, johon purkki on pakattu.
Suomessa myytävissä kosmeettisissa valmisteissa osan tiedoista tulee olla suomeksi ja ruotsiksi.
Kosmetiikkapakkauksen etikettiin täytyy saada mahtumaan paljon pakollista tekstiä ja mahdollisesti jotain ekstraakin.
Etiketin voi suunnitella itse esimerkiksi Canva-ohjelmalla tai hankkia suunnittelun graafikolla tai pakkaussuunnittelua tekevällä yrityksellä.
Mitä pienempi pakkaus, sen haastavampaa tekstien mahduttaminen etikettiin on.
Yllä olevan kuvan pakkauksessa asia on ratkaistu monin kerroin pullon ympärille kierrettävällä tarralla, jonka pystyy helposti aukaisemaan, ja johon mahtuu paljon tekstiä.
Jos merkintöjen mahduttaminen pakkaukseen ei onnistu esim. pakkauksen pienen koon vuoksi, tiedot on ilmoitettava mukaan liitetyssä erillisessä etiketissä, nauhassa tai tarrassa. Tällöin tietojen löytymiseen muualta viitataan yllä olevalla VIHKO merkinnällä ulkopakkauksessa.
Kannattaa kuitenkin huomata, että erilliset lipukkeet ja liitteet häviävät ihmisiltä helposti, ja siksi tämä ei ole ensisijainen vaihtoehto.
Pakolliset pakkausmerkinnät
Oltava sekä käyttö- että ulkopakkauksessa. Alla olevassa kuvassa Lumenen puuterissa on valmistajan nimi ja osoite.
Ilmoitetaan vain, jos tuote tulee EU/ETA-maan ulkopuolelta. Tieto tulee sekä käyttö- että ulkopakkaukseen.
Sisällön määrä ilmoitetaan grammoina tai millilitroina suomeksi ja ruotsiksi. Tieto tulee sekä käyttö- että ulkopakkaukseen.
Pienikokoisissa pakkauksissa, eli alle 5 g tai 5 ml, ei tarvitse sisällön määrää ilmoittaa. Sisällön määrää ei tarvitse ilmoittaa myöskään ilmaisnäytteissä tai kappaleittain myytävässä kosmetiikassa.
Alla olevassa puuterirasiassa sisällön määrä on grammoina. Koska gramman lyhenne g on sama suomeksi ja ruotsiksi, yksi merkintä riittää.
Säilyvyysajan merkitsemiselle on kaksi eri tapaa. Valinta määräytyy sen mukaan, kauanko tuote säilyy. Tieto säilyvyysajasta tulee sekä käyttö- että ulkopakkaukseen suomeksi ja ruotsiksi.
PAO-merkintä eli Period After Opening (kuva yllä) valitaan silloin, kun tuote säilyy yli 30 kuukautta eli 2,5 vuotta. Purkin sisään tai viereen tulee säilyvyysaika kuukausina tai vuosina. Kuukauden voi merkitä kirjaimella M. Eli kuten yllä olevassa kuvassa: säilyvyysaika on 36 kk (3 vuotta).
Tiimalasi-merkintä (kuva yllä) valitaan silloin, kun tuote säilyy korkeintaan 30 kk eli 2,5 vuotta. Tiimalasimerkinnän voi korvata myös tekstillä “parasta käytettynä ennen / bäst före utgången av”. Kummassakin tapauksessa tulee merkintä säilyvyyden kestosta: pp/kk/vvvv tai kk/vvvv.
Eränumero voidaan merkitä tarvittaessa vain ulkopakkaukseen, mutta jos se mahtuu myös käyttöpakkaukseen, sen parempi.
Eränumeron voi sijoittaa siihen kohtaan etiketissä mihin se parhaiten sopii. Alla olevassa kuvassa puuterin eränumero 19U1P on merkitty yhteystietojen alle.
Käyttötarkoitus ilmoitetaan sekä käyttö- että ulkopakkauksessa suomeksi ja ruotsiksi. Käyttötarkoituksen muotoilu kannattaa miettiä tarkasti, jotta asiakkaat osaavat ostaa tuotteen oikeaan tarkoitukseen ja käyttää tuotetta oikein.
Yllä olevassa kuvassa puuterin käyttötarkoitus on määritetty “blur longwear powder foundation spf 15 meikkipuuteri – puder foundation”. Meikkipuuteri – puder foundation kertoo käyttötarkoituksen, jota alkuosan englanninkielisellä tekstillä on täydennetty. Englannin kielen käyttö ei ole kiellettyä, mutta käyttötarkoituksen tarkentaminen pitäisi oikeaoppisesti tehdä suomeksi ja ruotsiksi, kuten Tukesin ohjeistus edellyttää.
Alla olevassa kuvassa deodoranttipalan käyttötarkoitus kuvattu “deodorantti… joka ehkäisee epämiellyttäviä tuoksuja haastavissakin olosuhteissa”.
Ainesosaluettelo voidaan ilmoittaa vain ulkopakkauksessa, jos se ei mahdu käyttöpakkaukseen. Jos ulkopakkausta ei ole, tällöin ainesosaluettelo on oltava käyttöpakkauksessa.
Ainesosat ilmoitetaan INCI-niminä painon mukaan alenevassa järjestyksessä. Inci-nimen lisäksi voi halutessa käyttää myös suomenkielistä nimeä, joka auttaa kuluttajaa ymmärtämään mistä ainesosista tuote on valmistettu. Tämä tosin vie aika paljon tilaa etiketistä. Inci-nimien oikeinkirjoituksen voit tarkistaa esimerkiksi Euroopan komission CosIng-tietokannasta tai Yleisien ainesosanimien sanastosta.
Ainesosaluettelo aloitetaan sanalla “ingredients”, ei siis käytetä suomen- tai ruotsinkielistä Ainesosa-sanaa tai Incilista-sanaa.
EU:n kosmetiikka-asetuksen liitteessä III mainitut hajusteraaka-aineet pitää ilmoittaa omilla INCI-nimillään aineosaluettelossa, jos liitteessä III mainitut pitoisuusrajat ylittyvät.
Eteeriset öljyt merkitään niiden inci-nimillä. Muut hajusteet ja aromaattiset aineet ilmoitetaan sanoilla ”parfum” tai ”aroma”.
Jos jokin kosmeettisen valmisteen ainesosa on nanomateriaalimuodossa, pitää tämän ainesosan INCI-nimen perään kirjoittaa sulkeisiin ”(nano)”.
Väriaineiden luetteloinnissa käytetään tarvittaessa väri-indeksinimikkeistöä(CI).
Pakkausmateriaalien tunnistusmerkinnät
Pakkauksissa käytettyjen materiaalien tunnistusmerkinnät ovat Suomessa vapaaehtoisia.
Jos yritys merkitsee pakkaukseen tai sen etikettiin pakkauksessa käytetyt materiaalit, merkintä on tehtävä pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen mukaisesti. Merkinnän pitää olla selkeästi nähtävissä ja luettavissa myös pakkauksen avaamisen jälkeen.
Pakkaus- ja jäteasetuksen liitteessä määritetään eri pakkausmateriaaleille kirjainlyhenne ja numero. Esimerkiksi ruskea lasi GL 72, aaltopahvi PAP 20 (kuvassa) ja alumiini on ALU 41. Voit katsoa pakkausmateriaalien tunnukset FINLEXistä kohdasta Pakkaus- ja jäteasetuksen liite 3.
Pakkaukseen voidaan tehdä myös merkintöjä, jotka helpottavat pakkauksen uudelleenkäyttöä, käytöstä poistetun pakkauksen lajittelua ja hyödyntämistä. Nämä merkitään jätepiktogrammeilla, jotka tulevat ladattavaksi eupicto.com-sivustolle . Pakkausten lajittelua koskevat piktogrammit tulevat ladattavaksi mahdollisesti jo syksyllä 2024.
Vapaaehtoiset merkinnät
Kuvassa on esimerkkinä Kaurilan Saunan deopalan pakkaus, jossa on pakollisen PAO-merkinnän lisäksi vapaaehtoisia merkkejä: pakkausmateriaalin kierrätettävyydestä kertova Möbiuksen rengas eli kolme nuolta kolmion muodossa. Pakkausten kierrätystä koskevat merkinnät tulevat muuttumaan lähiaikoina yhteispohjoismaisiin jätepiktogrammimerkintöihin.
Kuvassa oleva vegan-sana soikion sisällä on yrityksen oma merkintä ilmoittamaan tuotteen vegaanisuudesta. Vegaanisten tuotteiden tunnistamiseen on olemassa myös sertifioituja logoja, kuten Vegan Societyn Vegan Trademark, V-Label, Petan Beauty Without Bunnies. NaTrue myöntää sertifikaatteja myös vegaanikosmetiikalle ja moni vegaanikosmetiikan valmistaja käyttää Cruelty Free Internationalin Leaping Bunny -merkkiä, joka tosin keskittyy eläinkokeettomuuteen.
Kuvassa oleva “Not tested on animals” -merkki ei myöskään ole minkään virallisen tahon myöntämä, vaan yrityksen itse käyttöönottama merkki, kuten myös viimeinen saunatonttukin.
Omien merkkien käyttö ei ole kiellettyä. Tuotteiden sertifioiminen on kallista etenkin pienille yrityksille, ja kyseisten merkkien avulla ne viestivät yhdellä silmäyksellä potentiaaliselle asiakkaalle tärkeitä tietoja tuotteesta. Sertifikaattilogojen tunnistaminen on kuluttajan omalla vastuulla.
Lisäksi pakkaukseen voi liittää monia muita asiakasta mahdollisesti kiinnostavia asioita. Yllä olevassa kuvassa teksti “Handmade in Helsinki” on hyvä markkinointipointti.
Monia potentiaalisia asiakkaita saattaa myös kiinnostaa tieto, miten suuri prosentti ainesosista on luonnollisia raaka-aineita ja kuinka suuri prosentti ainesosista on luomuraaka-aineita.
