Luonnonkosmetiikan määritelmä

Sama kosmetiikkalainsäädäntö koskee sekä luonnonkosmetiikkaa että muuta kosmetiikkaa. Kuluttajalle luonnonkosmetiikkatuotteiden tunnistaminen kaupan kosmetiikkaosastolta saattaakin olla hankalaa.

Luonnonkosmetiikan sertifikaatit on kehitetty kuluttajille avuksi erottelemaan luonnonkosmetiikka ns. viherpesukosmetiikasta. Tulevina vuosina EU:ssa otetaan askeleita tuotteiden – myös kaiken kosmetiikan – tiukempaan ympäristövaikutuksien todistamiseen Green Claims -direktiivin käytäntöönpanon avulla. Tästä voit lukea lisää Pakkauslainsäädäntö-osiosta.

Luonnonkosmetiikan valmistajaa kiinnostaa Euroopan neuvoston määritelmä, jonka mukaan luonnonkosmetiikkaa on tuote, joka

sisältää kasvi-, mineraali- tai eläinperäisiä luonnollisia (natural) ainesosia, jotka on tuotettu ​fyysisin, mikrobiologisin ​tai entsymaattisin ​menetelmin pois lukien tietyt tuoksua antavat ainesosat ja säilöntäaineet. Niitä luonnonkosmetiikassa saa olla muutama prosentti sertifiointisysteemistä riippuen. 

Esimerkkejä fyysisistä menetelmistä: sheavoin ja kasviuutteiden valmistus

Esimerkki 1: sheavoin valmistus. Sheavoin valmistus alkaa ensin erottelemalla parhaat pähkinät, jotka jauhetaan myllyssä. Tämän jälkeen ne paahdetaan ja hienonnetaan. Lopuksi sheavoi suodatetaan musliinikankaan läpi. ​Sheavoi valmistetaan edelleen pääosin käsityönä.

Esimerkki 2. kasvien tehoaineiden uuttaminen pohja-aineeseen Kasveista uutetaan vaikuttavia ainesosia uuttoaineeseen, joka voi olla vettä, kasviperäistä alkoholia, hiilihappoa, kasviöljyjä tai glyseriiniä.

Uuttaminen luokitellaan fyysiseksi valmistusmenetelmäksi, koska siinä käytetään mekaanisia ja fysikaalisia prosesseja, eikä kemiallista reaktiota tarvita aktiiviaineiden siirtämiseksi kasvimateriaalista liuottimeen.

​​Esimerkkejä mikrobiologisista menetelmistä: fermentoimalla C-vitamiinia ja ksylitolia

Esimerkki 1. C-vitamiini tuotetaan hiivan tai muiden mikrobien avulla guava-siirapista. Guava-siirappia käytetään kasvualustana, jonka glukoosia mikrobit käyttävät C-vitamiinin valmistukseen. C-vitamiini siis valmistuu fermentaatio-prosessin tuloksena mikrobeista, eikä se ole peräisin guava-hedelmästä.​

Esimerkki 2. Ksylitoli. Koivun kuidussa on ksylitolin esiastetta ksylaania. Se erotetaan kasvimateriaalista kemiallisesti ksyloosiksi, viiden hiiliatomin muodostamaksi sokeriksi. Ksyloosista voidaan tehdä ksylitolia mikrobiologisesti fermentoimalla tiettyä hiivakantaa apuna käyttäen.

Fermentointi on luonnollinen prosessi, joka käyttää mikro-organismeja ilman synteettisiä kemikaaleja.

Nykyisin yleisempi tapa valmistaa ksylitolia on kuitenkin kemiallinen, ei mikrobiologinen: ksyloosiin lisätään vetyä nikkelikatalyytin läsnäollessa korkeassa paineessa ja lämpötilassa.

Esimerkki entsymaattisista menetelmistä: glyseriinin valmistus

Entsymaattinen hydrolyysi on bioteknologinen menetelmä, jossa kasviöljy, esimerkiksi kookosöljy, pilkotaan entsyymien avulla glyseriiniksi ja rasvahapoiksi. Tämä tapahtuu yleensä alhaisessa lämpötilassa ja paineessa, mikä tekee valmistusmenetelmästä ympäristöystävällisen. Lopuksi glyseriini erotetaan ja puhdistetaan.

Mikä on luonnon raaka-aine?

Kaksijakoinen luokittelu luonnon raaka-aineista valmistettuun luonnonkosmetiikkaan ja synteettisesti valmistetuista raaka-aineista tuotettuun kosmetiikkaan on melkoisen mustavalkoinen. Ensinnäkin muuksi kuin luonnonkosmetiikaksi määriteltävissä tuotteissa käytetään luonnosta saatavia ainesosia vaihtelevia määriä. Myöskään luonnonkosmetiikan ainesosista harva on “suoraan luonnosta”. Monia ainesosia prosessoidaan kosmetiikan valmistajan työtilassa, laboratoriossa tai tehtaassa.

Luonnollisuudessa on monia asteita tarkasteltaessa luonnonkosmetiikkaa ja siihen käytettäviä raaka-aineita. ​Formula Botanica on jaotellut luonnollisuuden eri asteet luonnonkosmetiikan raaka-aineisiin liittyen näin:

1. Täysin luonnolliset ainesosat

Suoraan luonnosta saatuja kosmetiikan raaka-aineita, joiden kemiallista rakennetta ja koostumusta ei ole muutettu mitenkään, esim. hunaja, kasviöljyt ja –voit, mahla, mehiläisvaha, kasvivahat, eteeriset öljyt.

2. Luonnosta peräisin olevat ainesosat

Luonnosta peräisin olevia raaka-aineita, joiden kemiallista rakennetta on muutettu jotenkin, esimerkiksi fermentaation tai hydrolyysin avulla.

Esim. emulgaattorit. Mikään emulgaattori ei ole suoraan luonnosta, vaan jopa kaikkein luonnollisin emulgaattori, lesitiini, on erotettu ja prosessoitu kasviöljystä, joko soijaöljystä tai auringonkukkaöljystä. ​

Setearyyliolivaatti ja sorbitaaniolivaatti, josta Olivem 1000 -emulgaattori koostuu, on peräisin oliiviöljystä. Ne saadaan esteröimällä rasvahapporyhmät ja yhdistämällä sitten sorbitolin ja setearyylialkoholin kanssa.

3. Luonnonmateriaalien kanssa identtiset ainesosat

Luonnonmateriaalien kanssa identtiset raaka-aineet on valmistetaan esimerkiksi bioteknologian avulla jostain muista lähtöaineista, mutta niiden kemiallinen rakenne vastaa täysin luonnollista ainesosaa.

Esimerkiksi sitruunahappo, jota voidaan valmistaa sekä sitruunan kuoresta että teollisesti bioteknologiaa hyödyntäen fermentoimalla sokeria mikro-organismien, kuten Aspergillus niger -homesienen avulla.

Fermentointi on tehokas ja edullinen tapa valmistaa sitruunahappoa kun taas sitruunahapon valmistaminen aidoista sitruunoista edellyttää miljoonia tonneja viljeltyjä sitruunoita, jotta sitruunahappoa saadaan riittävästi maailmanmarkkinoille. Viljely ja sitruunoiden kuljetukset kuluttavat runsaasti luonnonvaroja, kuten vettä ja polttoainetta. Tämä on esimerkki siitä, että “aidoin” ja vähiten prosessoiduin raaka-aine ei aina välttämättä aina ole luonnon kannalta paras vaihtoehto.

Luonnonkosmetiikan sertifikaatit

Luonnonkosmetiikan erottamiseen muusta kosmetiikasta on kehitetty sertifikaatteja, jotka auttavat kuluttajaa tunnistamaan aidon luonnonkosmetiikkatuotteen.​

Eri alueilla maailmassa on erilaisia sertifiointijärjestelmiä, joiden kriteerit luonnonkosmetiikalle vaihtelevat.​ Myös Euroopassa tunnettujen sertifikaattien kriteereissä on eroja.

Euroopassa tunnettuja ovat esimerkiksi kansainvälinen Ecocert, isobritannialainen Soil Association, saksalainen BDIH, kansainvälinen NaTrue ja ranskalainen Cosmebio sekä sateenvarjojärjestönä toimiva, useita eri sertifikaatteja yhtenäistävä, COSMOS.

Suomessa toimii suomalaisen luonnonkosmetiikan sertifioija FI-Natura.

Luonnonkosmetiikan sertifikaattien keskeisenä edellytyksenä tuotteille on se, että suurin osa raaka-aineista on luonnollista alkuperää. ​

Eri eurooppalaiset sertifikaatit hyväksyvät vaihtelevasti myös pienen määrän synteettisiä ainesosia – maksimissaan viisi prosenttia – esimerkiksi säilöntäaineita, tuoksuja ja joitakin aktiiviaineita. ​

Luonnonkosmetiikan sertifikaatteja

Suurimmat erot eurooppalaisten sertifikaattien välillä koskevat sitä:

• miten painotetaan luomutuotantoa olevien raaka-aineiden käyttöä ​
• miten suhtaudutaan tiettyjen synteettisten ainesosien käyttöön ​
• voidaanko sertifiointi myöntää yksittäisille tuotteille vai onko koko tuotannon täytettävät kriteerit

Katso alla olevasta kuvasta luonnonkosmetiikan sertifikaattien kriteereitä luonnonkosmetiikalle. Huomaa, että eri sertifikaattien kriteerit vaihtelevat.

Miksi luonnonkosmetiikka on suosittua?

Luonnon raaka-aineet hoitavat ihoa monipuolisesti. Niitä ei voi joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta (vrt. sitruunahappo) verrata synteettisesti valmistettuihin kosmetiikan raaka-aineisiin, koska jälkimmäiset ovat kemialliselta koostumukseltaan yksinkertaisia monimutkaisiin kasviyhdisteisiin perustuvaan kosmetiikkaan verrattuna.

Hyvä esimerkki ovat aidot eteeriset öljyt, joita ei osata laboratoriossa kopioida niiden kemiallisen koostumuksen monimutkaisuuden vuoksi. Siksi synteettisillä tuoksuilla ei ole samanlaisia, moniulotteisesti hoitavia ominaisuuksia iholle kuin aidoilla eteerisillä öljyillä, vaikka ne tuoksuisivat samalta kuin aidot eteeriset öljyt. Myös kasviöljyt ja -voit sekä kasviuutteet ja -haudukkeet hoitavat ihoa laaja-alaisesti.

Luonnonkosmetiikkatuotteiden kehittämisessä pyritään siihen, että jokaisella ainesosalla on tuotteessa monta tehtävää, eikä lisäaineita käytetä paljon. Näin ainesosalistasta ei tule pitkä. Tosin pitkä ainesosalista ei ole synonyymi huonolle kosmetiikkatuotteelle. Runsaasti erilaisia hoitavia kasviyhdisteitä tai -öljyjä sisältävän kosmetiikkatuotteen aineosaluettelo venyy pituutta väistämättä.

Myös tuotteiden biohajoavuus, tuotteen ekologinen jalanjälki sekä eettiset ja terveyshyödyt ovat perusteita valita luonnonkosmetiikka.

Miksi sinä innostuit alunperin luonnonkosmetiikasta?