Koivu
Rauduskoivu (Betula pendula) ja hieskoivu (Betula pubescens)
Koivusta käytetään kosmetiikkaan lehtiä, mahlaa ja tuohta.
Koivun lehdet sisältävät hyvin monenlaisia kemiallisia aineita, muun muassa C-vitamiinia, fenolihappoa ja karoteeneja. Lajityypillisiä ovat flavonoidit (hyperosidi 2-3 %, kversitriini, myrisetiini ja galaktosidi) sekä betulafoliendolista ja lupaanista (betuliinihappo) johdetut triterpeenit.
Koivun haihtuva öljy sisältää runsaasti metyylisalisylaattia ja vaikuttaa tulehduksia ehkäisevästi. Koivun lehdet sisältää myös saponiineja (3 %), hartseja ja parkkiaineita. Rauduskoivun lehdissä on noin kolmannes enemmän C-vitamiinia (233 mg/100 g) hieskoivuun verrattuna (158 mg/100 g). Koivunlehdissä on myös A-vitamiinin esiastetta sekä B2 ja B3 -vitamiineja. Pitoisuudet laskevat lehtien vanhetessa ja niitä kuivattaessa. Parhaiten C-vitamiini säilyy nopeassa, tehokkaassa kuivauksessa.
C-vitamiinipitoisuutta verrattaessa on todettu, että hiirenkorvalehdillä on suurin C-vitamiinipitoisuus ja lehtien kasvaessa niiden pitoisuudet pienenevät. Tutkimustulosten mukaan lehtien C-vitamiini tuhoutuu melkoisesti pakastettaessa; kuivauksessa pitoisuudet myös laskevat merkittävästi. Myös kaupallisista koivunlehtinäytteistä tutkittiin C-vitamiinipitoisuuksia. Kotimaisten näytteiden C-vitamiinipitoisuudet (104 mg /100 g) olivat parempia kuin ulkomaisten (75 mg/100 g).
Koivun silmuissa on eteeristä öljyä (4-6 %), saponiineja, keltaista väriainetta ja karvasaineita. Valkuaisainepitoisuus on korkeimmillaan silmujen puhjetessa ja laskee nopeasti juhannukseen mennessä.
Koivunmahla sisältää hedelmä- ja rypälesokereita kumpaakin saman verran (1-2 %). Mahla on myös lievästi hapanta. Mahlan sokeri-happosuhde on korkea valutuskauden alussa ja lopussa. Mahlassa on happoja n. 1 g /l ja ne ovat pääasiassa hedelmähappoja: omena-, sitruuna- ja fosforihappoja. Mahlan aminohapot ovat koivun valkuaisaineiden rakenneosasia. Erityisen runsaasti on glutamiinia, asparagiinia ja sitrulliinia. Ne lisääntyvät voimakkaasti keväällä. Kivennäisaineista mahla sisältää kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia, sinkkiä, kromia ja kuparia. Kivennäisaineiden pitoisuus lisääntyy kesän edetessä. Vitamiinipitoisuus on lähes tuntematon. C-vitamiinia tiedetään olevan pieniä määriä.
Koivun kuori sisältää 10-14 % betuliinia eli “koivukamferia”, betulosidia, karvasaineita, saponiineja, orgaanisia happoja, 4-15 % parkkiaineita, haihtuvaa öljyä (metyylisalisylaatti, triakontaani), lupeolia, betuliinihappoa ja beta-sitosteriiniä.
Lehdet supistavat, virkistävät ja rauhoittavat ihoa.
Kasvotuotteissa erityisesti rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle.
Koivua käytetään paljon kylpytuotteissa, puhdistavissa ja kosteuttavissa tuotteissa sekä shampoissa. Koivunlehdet vahvistavat päänahkaa, estävät hiustenlähtöä ja tekevät hiukset pehmeiksi ja kiiltäviksi. Koivunlehdistä voi myös tehdä hyväntuoksuisen kylvyn. Saksassa koivunmahlasta tehdään hiusvettä.
Rauduskoivu
Lehti puhdistava, desinfioiva
Rauduskoivun vesi- ja etanoliuutteella on antioksidanttista tehoa. Etanoliuute vähentää ihon pigmentoitumista.
Mahla (rauduskoivusta parasta mahlaa, koska kasvaa kivennäismailla). Mahlan säilyvyys on heikko.
1% mahlan kuiva-aineista esim. sokereita jotka humektantteja, loput vettä. Säilötään pakastamalla tai säilöntäaineen kanssa, sterilointi, suodatus, uv-käsittely, pastörointi. Kuumennus vaikuttaa raaka-aineen aktiiviaineisiin.
Koivun tuohi (pintaosassa) on betuliinia, joka on antiseptinen ja antioksidanttinen yhdiste. Saatavilla liukenevaan muotoon jalostettuna, oikealla uuttoaineella saa betuliinin irti.
Hieskoivu
Lehdissä saponiinia: vaahtoavat ja pesevät aineet.
Perinteisesti käytetty hiustenhoitoon, päänahan vahvistamiseen, hiusvesiin.
Käytetään kuivattuna tai pakastettuna. Huom, kuivaus matalassa lämpötilassa! N. 20 astetta. Muuten lehdet muuttuvat ruskeiksi.
Lähteet
Mäkitalo Irja, Jari Siivari, Antti Hannukkala (2006). Luonnosta teolliseen tuotantoon – kuvaus luonnontuotealan kehittämishankkeesta Lapissa 2000-2006. Maa- ja elintarviketalous 92.
Sankelo, Jari ja Terhi Siivari: Bioteollisuuteen soveltuvia Lapin erikoiskasveja. Hanke – luonnosta teolliseen tuotantoon. MTT Rovaniemen tutkimusasema 2001-2003.
